1920- logus virgáduvvui Hellfrid Leijer Grännas Mátta-Ruoŧas eret nomadskuvlla oahpaheaddjin. Son čálii juogalágan beaivegirjji, ja das oahpásnuhttá son min konkrehta vásáhusaide, guhkkin eret bajitdási ideologiijas. Ovtta geasi oahpahii son Lainiovuoma/Devddesvuomi «Dødesskogen» sámečearu mánáid:

 

Devddesvuopmi,iigo leat issoras namma??» Go mun vuosttaš geardde gullen nama jurddašin mun juoga mii lea fasti, gos lea juoga seavdnjat ja galmmas “orru”, juoga mii lea hui ealnnjehas. Muhto dat lei áibbas boastut! Devddesvuopmi lea hirbmat čáppa báiki Likká vuolde gos devddesjohka lea vulobealde leagis ja Devddesjávri lea dego stuorra, šelges silbaspeajalin veahá dobbeleappos. Ja de várit birra gosa ihkinassii geahčestat. Vihttanuppelohkái minuhta vázzinmátkki bajás ieš duoddarii. Devddesvuomis leat gávcci smávva suovvaluvvan goađi oktiibuot main oktiibuot ásset vihttanuppelohkái olbmo, ollu beatnagat ja golbma gáicca. Go lea guoktelogi kilomehtera lagamus dállui, de mii orrut iežamet máilmmážis Devddesvuomis.

Dál áiggun muitalit makkár Devddesvuopmi lei dalle go mun bohten deike geassemánu njealljenuplogát beaivvi álggahit iežan skuvlla. Eahkes geassemánu 13. beaivvi vulggiimet mii Gamnesas-maŋemus dálus. Lei Orpus, okta sápmelaš gii galggai mu viežžat – “Unnahaš” su logi jahkásaš bártnáš, mu skuvlabárdni giđa mielde ja mu buorre ustit, ja guokte noađđehearggi Vuosttaš miilabeali lei dušše hávski, sogiin áiddo luovvanan urbi, mii haksui arvvi maŋŋil. Duokkot dákko oidnojedje čáppa lieđit, várit sevve ja gesse min ovddabealde. Maŋŋil go leimmet vázzán moadde diimmu, de rievddai áibbas. Muhtun sevdnjes dielkkut oidnojedje duokkot dákko. Buot lieđit ledje jávkan, soahkemuorat šadde alas, ja okta, guokte, golbma leimmet mii muohtaguovllus. Gassa, váivves njuoskamuohta, mii muhtumin guttii, ja masa muhtumin vuojui.

Juste go mun ledjen vázzimin cuoŋu alde ja illudeame man bures manai, de čalgen mun muohttagii, muhtumin gitta seakkáža rádjái ja muhtumin orron dego livččen eatnama čađa manname. Guovtte geardde bisáneimmet mii, čohkkiimet veaháš ovssiid dollii, ja vuoššaimet gáfe muhtun bievllas. Gos mii návddašeimmet dan duoldi báhkka gáfe, hillagáhkuid ja dan goike bohccobierggu! Maŋemus beallemiilla lei surgat.

Dušše, dušše njuoska obbasat. Mun fillejin máŋgii mu duođalaš ofelačča boagustit iežan dárpmehisvuođain, muhto ožžon maiddái rámi ” Don leat hirbmat čáppa oahpaheaddji.” Maŋemus bihttá čuigen mun. Dii. 1⁄2-5 čuoččuimet mii Orpusa goađi olggobealde, ja muhtin minuhtaid maŋŋil čohkkájin mun duollji alde dollagáttis garra liegga gáfiin, goalmmát geardde dán ija! Ja vel muhtin minuhtaid maŋŋil veallájin mun gissojuvvon boares boares sávzzaduollji siste rággasa vuolde mánáid, beatnagiid ja vuoras olbmuid searvvis. Gárži gal lei. Go lihkestin, de dovden mun su gieđa dahje juolggi gii lei bálddas. Muhto mun ođđen váiban olbmo buori nahkára dii. 12 rádjái gaskabeaiáiggi, go gullájin šurain iežan birra ja ožžon gáfe dakka viđe ođđasit. Dasto ledjen olgun ja čájehin bievlla, gos mu goahti galggai leat. Eai gávdnon nu ollu bievllat Devddesvuomis dalle, jus galggai “ránnjáid” lusa, de fertii čuoigat dahje gállit muohttaga.

Dii. gávccis dan seamma eahkeda fárrejin mun iežan stuorra goahtái mas lea Devddesvárri dego muvran ovtta bealde, ja Devddesjohka lávlu iežas ovttašuoŋat lávlaga ijatbeaivái vulobealde.

Ledje molsašuddi beaivvit ja vahkut mat bohte. Mis lei muohta olles geassemánu. Ijat ledje issoras galbmasat. Mun riehkidin lihkat iđidiid ja bidjat dola. Muhto go gáfegievdni lei biddjojuvvon dola badjel, de lea ovttat manu mannan buorebut. Maŋŋil arvigođii. Olles suoidnemánu lei beaivvádat vihtta olles beaivvi. Nu ahte in oaidnán gaskaijabeaivvi gal ollu dien geasi! Ovtta diŋgga oahpat don goahteskuvlla oahpaheaddjin, leat gierdevaš! Daid beivviid go bossu nu garrasit ahte don jáhkát ahte olles goahti oktan mánáiguin ja girjjiiguin ja dávviriiguin mannet devddesvári badjel, de lea mis uksa čadnojuvvon gitta olles beaivvi, muđui dat loktana njurggu ja bálkesta sátto- ja gutnabalvvaid min ala, go suovva lea láhttis olles beaivvi, nu ahte čalmmit spiidejit ja golget, de don oahpat šaddat gierdevaš. Dan don gal máŋgga láhkai oahpat sápmelaččain. Dat leat imašlaš gierdevaš ja vuollegaš olbmot. Ovtta mu skuvlabártnážiin, Heikkis, lea dán geasi leamaš fasttes bulli gáibbis. Son bođii skuvlii máŋga beaivvi maŋŋálaga ulloliinniin gissojuvvon čoddaga ja gáibbi birra. Go mun jerren mii dat lea, vástidii son ahte dat lei “várka’ ja ahte muhtun lei “geahččan dan”, vai dan buorrána. Muhto muhtun beivviid maŋŋil válden mun čeabetliinni eret sus, ja fuomášin ahte lei leamaš sidjon guhká nuppi beale gáibbis. Juo, de fertejin ohcat álgoveahkkeskáhppu ja nu de geavai, mun mun ožžon ráiggi bullái ja bohčen sieja olggos. Juohke eahkeda son bođii oažžut divššu, mun han fertejin doallat hávi rabas nu guhká go bisttii. Su stuora, sevdnjes čalmmit ledje muhtumin šealgadat gatnjaliiguin, muhto son mojohalai álohii gierdevaččat go mun árpmihin su. Mun ledjen giitevaš ja ilus go Heikki buorránii fas, ja su eadni bođii ja attii munnje miesečoarbbeali “dálkkodanmáksun”.

Mun ráhkistan sámemánáid sakka. Álohii leat sii ilus, buorremielalaččat dego beaivvážat, ja go arvá nu ahte beašká, dávjá dán geasi, ja sii leat iežaset náhkkegárvvuiguin leat dego njuoska bussáčivggat. Iđidiid seamma buoremielalaš ja ilolaš “Buorre iđit, oahpaheaddji!” Álohii gillejit veahkehit, guoddit muoraid ja čázi ja earániid gálgat! Ja sii leat nu soabalaččat, siivot nuppiid vuostá.

Juo, lei somá gaskaija beaivváža čuovggas, daid beivviid go oinnii dan, dan geasi. Čohkkájin dávjá olles ija goahteuvssa guoras ja oidnen movt beaivváš ivdnii váriid juohkelágan ivnniiguin, alidin, sáhppadin, čuvgesruoksadin, gollin. Mus lei Per Gynt mielde girjerádjosis dan geasi ja mun vásihin dan. Ja lávustan lei oskkáldas ja guoibmás skibir, somás ja bolfe beana, man namma lei Ran. Dat lei mu guossis ovtta beaivvi, gávnnahii ahte mu goađis lea ráfi ja buorre, vulggii ruoktot eahkes ja bođii fas nuppi beaivvi, čuvodii mu váris ja lei buorre skihpár, muhto ii idjadan – earágo oktii.

Lei ollu bargu olles geasi, juohke maŋŋelgaskabeaivvi mannen mun gođiide čállingirjjiin ja áppesgirjjiin, ja fertejin oahppat áppesgirjii biergasiid namaid sámegillii nuppi beaivvi oahpahussii. Dat lea oalle váttis oahpahit go ii máhte sihke sámegiela ja ruoŧagiela. Juo lei sihke ja dan geasi. Go beaivi báittii ja lei báhkka, de lei hávski, muhto go arvvi olles beaivvi ja goađis ii lean goike dielkuge, dolla ii buollan, suovva gáskkii čalmmiid, de váillahin dávjá dáhki oaivvi badjel ja dovden dego okta dárogielat oahpaheaddji logai, maŋŋel go lei leamaš ovtta skuvlabeaivvi goađis bieggan ja heajos dálkin, “Juo, dáppe lea dehálaš oaidnit ideála barggu duogábealde.” Maŋemus vahku ovdal go skuvla galggai nohkat lei čakčamánu álggus, dalle goas lei seavdnjat dego seahka siste eahkediid. Dan vahku vásihedjen oalle ilgadis dáhpáhusa, muhto dalle oidnen eambbo go goassege ovdal ipmila várjaleaddji gieđa olbmománáža badjel okto váris.

Sámit ledje fárren devddesjoga nuppi beallái, bohccuid dihte, mii mearkkašii ahte báhcen okto ovddeš goahtesadjái. Go galgen sin lusa, de fertejin vuos vázzit vuovddáža čađa, dasto jeakki badjel, ja dasto vázzinšaldi alde joga badjel. Vuosttaš beivviid manai bures. Ran bođii oskkáldasat, muhto manai ruoktot eahkes, ja de mun čohkkájin okto doppe dollagáttis goađis. Orui nu guoros go ránnját eaige beatnagat gullon. Ovtta beaivvi arvváskii ja šattai stoarbma. Mánát dopme ruoktot maŋŋel go skuvla nogai. Mun čohkkájin ieš okto goađis ja geahččalin dola eastadit jáddamis. Sevnnjodii eambbo, ja ballen hirbmosit mannat olggos viežžat muoraid sisa. Loahpas čohkkájin goavrut dola luhtte ja gullen movt stoarbma šuvai ja arvi beškkii, in oaidnán dahje sáhttán báttiid bárgidit. Dalle dovden mun oktonasvuođa váris nugo goassege ovdal in leat dahkan. Muhto juste go lei vearrámus, de skoabai “goahteuksa” ja Ran bođii sisa, njuoskan ja bolffas, muhto ustitlaš ja buorre nu go álohii, buot čuvggodii. Mun bidjen gáfe duoldat. Ran bibmojuvvui ja njaŋggai dollagáddái. Munnos lei buorre dilli ovttas. Mun mannen nohkat “rággasa” vuollái duollji vuollái ja Ran lei mu bálddas ja ledjen measta nohkan, go Ran harragođii fáhkka ja de ruohtastii olggos, cielai suhtuin, ja mun veallájin das stirdon baluin. Muhtun áiggi geažes bođii son sisa, náđui mu báldii ja loahpas mun nohken. Go muitalin sápmelaččaide, ahte lei albbas dahje geatki mii lei boahtán sin lusa! Muhto lei várra alit fápmu mii sáddii Ran mu lusa dan eahkeda. Mun jáhkán dan ollásit.

Eará háve oidnen maiddái áhči gieđa. Ledjen leamaš vuollin Gámasnjárggas, guokte miilla eret, ja viežžan vuoja, mielkki ja veahá eará borramuša. Go mun vulgen ruoktot sotnabeaivvi de šattai mierká váris. Álggos in ballan, luodda lei hui oahpis munnje. Muhto go mun vázzen ja vázzen, gitta dassážii go váiben ja oidnen ahte ledjen riekkisin vázzán ja boahtán seamma sadjái ballagohten mun, čohkkedin geađggi ala ja dahken dan mii lea jierpmálaččamus, rohkadallen Ipmilii! Ja, ale fuola, mierká loktanii veaháš, dan mutto ahte oidnen Devddesjávrri silbaspeadjala. Dalle dihten gos mun lean ja dopmen ruoktot. Lei buorre boahtit goahtái gos dolla lei buollimin ja diehtit ahte sápmelaččat ledje leamaš doppe cahkkeheame, vai munnje lea liekkas go joavddan ruoktot. Mun ledjen vuorrástuhttán sin; sii lohke. Mun ja sápmelaččat šattaimet hui buorit skihpáraččat dan geasi. In goassige vajálduhte man ustitlaččat ja veahkkát sii ledje máttarivgu riebu vuostá váris!

Juste ovdal soađi lei Inger Marie Gamnes oahppi skuvllas. Dán NRK-skearrus son hállá eará skuvlabeaivvi birra: Livet i Dødesskogen – NRK TV

1950-logus álggahuvvui bargu earáhuhttit nomadskuvlla. Johtaleaddji oahpahus nogai, ja ásahuvvo internáhtat. 1962:s ásahuvvui vuođđoskuvla, ja sápmelaččat ožžo rievtti válljet skuvlamálle.